Monella naisella alkuraskaudesta, eli ensimmäiset kolme kuukautta, esiintyy pahoinvointia. Sitä kutsutaan aamupahoinvoinniksi, koska se usein miten tulee aamulla. Yleensä raskaana olevilla naisilla pahoinvointi on lievää ja menee 12 raskausviikon jälkeen täysin ohi. Kaikilla naisilla tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Joillakin pahoinvointi on niin rankkaa etteivät he pysty syömään tai juomaan mitään oksentamatta sitä samantien ulos.
Minulle kävi juuri näin. Raskausviikolta 7 lähtien voin todella pahoin. Kerroin siitä ensimmäisellä äitiysnevola käynnillä ja olin huolestunut, sillä pahoinvointi esti työssäkäynnin. Sieltä vastaus oli varsin tyly: "Sinun pitää syödä useita pieniä aterioita eikä sängystä saa nousta ilman, että on ensiksi syönyt jotain..se menee ohi pian!". Kokeilin sängyssä syömistä ennen ylösnousemista - se ei auttanut. Yritin syödä useita pieniä aterioita, mutta jokaisen jälkeen oksensin. Minua janotti jatkuvasti. Oli kesä ja kuuma, mutta joka kerta kun join vettä tuli se ylös samantien. Oloni oli todella surkea. En pystynyt edes nousemaan sängystä, sillä jokainen hetki heikotti ja voin pahoin. Mitä vain teinkin oksensin aina. Minua vaivasi myös närästys ja kävinkin apteekissa hakemassa siihen lääkettä. Apteekissa minua vastassa oli täti joka antoi minulle luennon siitä kuinka vaarallisia närästyslääkkeet ovat raskauden aikana. Hänen mukaansa ei ole markkinoilla yhtäkään luotettavaa valmistetta jota raskaana voi syödä. Onneksi olin tutkinut asiaa netistä ja tiesin, että Rennie on täysin turvallinen raskaana oleville. Mutta jos en olisi sitä tiennyt olisin joutunut lähtemään apteekista tyhjinkäsin virheellistä tietoa levittävän myyjän vuoksi. Eikö siis kannattaisi kouluttaa apteekin henkilökunta vähän paremmin vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin?!
Viikolla 13 minulla oli ensimmäinen ultraäänitutkimus. Siellä kerroin kätilölle pahoinvoinnistani. Hän oli kauhuissaan ja antoi ohjeet ostaa apteekista lääkettä matkapahoinvointiin nimeltä Postafen. Kätilön mielestä olin laihtunut 5 viikossa todella paljon. Painoni oli pudonnut 7 kiloa ja siitä syystä hän antoikin ohjeita, jotta saisin edes jotain syötyä. Hän kehotti imeskelemään jääkuutioita ja syömään mehujäitä, jotta saisin edes vähän ravintoa ja nestettä. Mutta viesti oli jälleen sama: "Kyllä se kohta menee ohi!". Kamppailin raskausviikolle 17 asti ennen kuin pahoinvointi hellitti. Itkin onnesta ensimmäisen viikon ilman pahoinvointia kun pystyin taas syömään. Tuntui niin ihanalta ettei tarvinnut oksentaa jokaisen aterian tai juoman jälkeen.
Pahoinvointi ei siis ole ainoastaan pieni alkuraskauden oire vaan voi viedä koko elämänhallinnan. Rajuissa tapauksissa, kuten omani, ei välttämättä kykene edes nousemaan sängystä, laihtuu hurjasti ja voi jopa joutua sairaalaan nesteytykseen. Sinnehän olisin itsekin kuulunut (näin jälkikäteen lääkärin mielestä), mutta uskoin terveydenhoitajaa neuvolassa, joka sanoi pahoinvoinnin kuuluvan asiaan. Miksei sairaanhoitohenkilökuntaa voida kouluttaa paremmin ja opasta heidät ottamaan huomioon ettei kaikilla raskaus etene samalla tavalla kuten keskiverto naisella? Tällaiset myytit ovat haitallisia terveydelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti